Tommi Lindellin esittelevä diskografia
tekijän omilla pisteytyksillä ja kommenteilla varustettuna, vuodesta 1988 vuoteen 2015. (Tuoreemmista julkaisuista päivitettyjä arvioita pikkuhiljaa, aikaperspektiivin kertyessä…)
MAD Lindell: Grandmaster Klaus / Karjala
single, vuosi 1988, Levymerkki & koodi: Kräk! / KRÄKS138
Lindellin oma arvosana: ****
Nuoren konevelhon ensijulkaisu ja näytön paikka. Tehty inspiraation vallassa lähes pelkästään Roland S-50 samplerilla. Lopullinen äänitys ja miksaus Takomo-studiossa Janne Louhivuoren valvonnassa, äänittäjä Juha Laakson avustuksella.
MC Kemppainen & Lindelltronics: Rappilan hätävara / Maan tapa
single, 1989, Megamania / MGS 159
Lindellin arvosana: *****
Absurdi, kamala, hyytävä, mutta hauska. Kun suomenkielinen räp vasta otti hapuilevia ensiaskeleitaan, keksimäni hahmo MC Kemppainen latasi täysilaidallisen "savoksi" (lainausmerkit tässä, koska oikeastihan tämän tekijä on stadilainen). Tämä verbaaliakrobatia ja syvällinen kontekstuaalinen jatkumo esapakarislaiseen rillumarei-perinteeseen ylitti monien, mm. rock-julkaisu Rumban arvostelijan käsityskyvyn, mutta ne, jotka oivalsivat juonen (ainakin Raptorin Jufo!), ovat aina osanneet arvostaa Rappilan hätävaraa merkittävänä virstanpylväänä. B-puolen sample-kollaasi Maan tapa puolestaan joutui Yleisradiossa soittokieltoon kappaleen lopussa olleen linkkisignaalin vuoksi, joka soidessaan sammutti radiolähetyksen.
Lindelltronics: Trendibuumi
albumi, 1991, AMT / AMTCD 2018
Lindellin ymmärtäväinen arvio: ** 1/2
Innostus, ajassa kiinni oleminen, tekemisen ja sanomisen tarve oli kova. Itse sanoma tosin oli ohutta, kryptistä ja epäselvää (tätähän ei sittemmin ole suomenkielisessä populäärimusiikissa onneksi koskaan tapahtunut...) Musiikillisesti albumi sisälsi kyllä paljon pioneerihenkeä ja ennakkoluulottomia kokeiluja sen suhteen, mitä kaikkea senaikaisista samplereista ja sekvenssereistä sai irti. Kappaleista mielestäni ovat parhaiten aikaa kestäneet albumin otsikkoraita Trendibuumi (jonka mukaan nimettiin myöskin Radio Cityssä aikanaan pyörinyt ohjelma), Avarrusfunk-instrumentaali, Rappilan hätävara-remix, sekä Turist jats -niminen hupailu. Levyltä irroitettu single "Euro mun persettä" oli juppikulttuuria kohtaan osoitettu rumahko herjaus, tavallaan ihan oikealla asialla, mutta ei lopulta järin onnistunut. Ismo Alanko on tosin kertonut minulle diggaavansa kappaleen tekstiä. Ja kuriositeettina mainittakoon, että singlejulkaisun b-puolella on todella härö konerockabilly-versio Herbie Hancockin electro-klassikosta Rockit.
The Swinghufvuds
albumi, 1991, AMT / AMTCD 2031
Lindellin pisteet: ***
Huippukitaristi Vesa Anttilan ideasta syntyneen konerautalanka-duomme ensilevytys. Missiomme oli tehdä kuluneista jazz-standardeista, kuten Mr P.C., Cherokee, Now's The Time, Spain jne., "mutkat suoriksi oikovia" twist- ja rautalankaversioita. Alkuperäinen idea hieman rönsyili matkan varrella ja mukaan eksyi myös Bachia, Yellow Magic Orchestraa ja yksi "oma" kappale. Vesan ja minun lisäksi bändissä soittivat kuvitteellinen rumpali ja kontrabasisti, ja tavallaan sekvensserityöskentelyni noudatti tätä mielikuvaa "dogmaattisesti". Pyrin ohjelmoimaan rummut ja basson siten, että ne periaatteessa kuulostaisivat mahdollisilta soittaa myös oikeiden muusikoiden toimesta. Eräs edesmennyt musiikkituottaja kysyikin kuultuaan näytteen levyltämme: "Kuka soittaa bassoa, Mitja vai?". The Swinghufvuds on varsin omalaatuinen levy. Se ei herättänyt erityisempää huomiota, mutta arvioissa ilmeni hupaisaa hajontaa: Rock-lehti Soundin arvostelija suorastaan närkästyi tämänkaltaisesta "pilailusta", kun taas Jazz-liiton Jazzit-julkaisu suhtautui tekeleeseemme paljon suvaitsevammin!
The Swinghufvuds: Hits & Other Samples
albumi, 1993, AMT / AMTCD 2052
Lindellin vakaa mielipide, “brilliant!” : *****
Vahva onnistuminen monella tapaa. (No ei nyt sentään kaupallisesti...) Alkuperäinen The Swinghufvuds-konsepti laajeni entisestään ja käsittelyyn otettiin jazz-standardien oheen poppia, rockia ja aika satunnaiselta pohjalta mitä vaan. Jollain tavalla levyltä elämään jääneitä kappaleita ovat ainakin versio Eurythmicsin hitistä There Must Be An Angel, sekä jopa BBC:n legendaarisen dj:n John Peelin lähetyksissään soittama versiomme Nirvanan klassikosta Smells Like Teen Spirit. Albumin päättää "Live At The Garden Party", ensimmmäisen albumimme kappaleista koostuva taltiointi Hot House -studion kesäisistä pihajuhlista, jossa esiinnyimme ystäväjoukolle autokatoksen alla.
Lindelltronics: Hello Finland
albumi, 1993, AMT / AMTCD 2054
Lindellin tuomio: *
Tämän albumin kanssa fokus oli täysin hukassa. Hapuilua sinne tänne, kuten aiemmalla Trendibuumillakin, mutta ilman tuon esikoisalbumin hulvatonta ennakkoluulottomuutta. Ollako kantaaottava, vai hauska? Suomeksi vai englanniksi? Huippuunsa hiottua tuotantoa vai jotain muuta? Pidän kokonaisuutta jotenkin synkkänä ja tylsänä. Levyn harvoja valopilkkuja ovat retrohenkinen konebossanova Helismaan kupletista Konsulin tyttären pihalla, sekä absurdi house-versio C.W. McCallin rekkakantriklassikko Convoysta. Jälkimmäisestä tehtiin myös video, johon saatiin suuri apuraha, josta hupeni valtaosa siihen, että videon ohjaaja halusi kuvata pätkän oikealle filmille, oikealla elokuvakameralla! :) Convoy-videota lukuunottamatta levy vaiettiin olemattomiin, ja ihan syystäkin. Koska Hello Finland ei myynyt juuri lainkaan, lunastin levy-yhtiöltä “maksamattomina rojalteina” sata kappaletta cd-levyjä. Erään työhuonemuuton yhteydessä heitin turhautuneena suurimman osan niistä roskiin!
Allekirjoittanut: Generation Å
albumi, 1995, Reel Art / ARTCD 14
Lindellin luokitus: ***
Ystäväni Jufo Peltomaa Raptorista oli innostunut tuolloin pinnalla olleista raggamuffin-, jungle- ym. dance-tyyleistä ja halusi, että ryhdymme tekemään jotain näiden suuntaista suomeksi. Jossain vaiheessa mukaan tuli samasta ryhmästä Izmo tuomaan mukaan "pop-tähteyttä ja kaupallista näkemystä", ja lopulta Raptorin Kaivokin vieraili levyllä laulajana. Tarkoitus ei ollut tehdä minkäänlaista Raptori-comebackia eri nimellä, mutta oikeasti levy-yhtiön johtoporras varmaankin halusi markkinamielessä nähdä asian juuri sellaisena. Levyä tehdessä oli hauskoja hetkiä, mutta lopulta sen synnytys oli aikamoista tuskaa, yrittäessämme sovittaa yhteen minun, Jufon ja tuottaja Mitron musiikillisia visioita. Kuvaavaa oli myös se, että keikkamyyjällemme Piikkikasville oli tehty selväksi, että yhtään alle 20 000 markan keikkaa ei tehdä. Joten kun levyltä ei noussut esiin mitään varsinaista jättihittiä, niin Allekirjoittanut ei lopulta tehnyt ensimmäistäkään keikkaa! Levyllä on kuitenkin hienot hetkensä. Kymmenestä kappaleesta yhdeksän ovat minun sävellyksiäni. Se kymmenes, "Tosi tarttuva täytebiisi" oli Izmon käsialaa, ja sai kaikkein eniten radiosoittoa. Ja Raptorihan teki siitä vielä tykimmän uuden version supertuottaja JS16:n kanssa vuoden 2010 comebackin yhteydessä. Tänä päivänä omia suosikkejani Generation Å -albumilta ovat kappaleet Tuttu, Reilukerho kokoontuu ja Kosminen siitin, jonka kertosäkeessä vierailee eräs hyvin tunnistettava rock-ikoni anagrammi-pseudonyymillään Salonki-Mao. Levyn avaava Vuosisadan raggaustarina kierrättää SIG-yhtyeeltä sämplättyä Vuosisadan rakkaustarina-kappaletta, ja sisältää tietääkseni ensimmäisen Suomessa tehdyn, alkuperäisen tekijän kanssa sovitun, eli "clearatun” sämpläyksen.
Tapaus Lindell
albumi, 1996, Kaktus Records / KAKTUSCD 004
Lindellin pohdinnan tulos: ***
Nousujohteisen konevelho / tuottaja / teeveestäkintuttu -urani tuoksinnassa alkoi ilmetä kaipuuta hiukan perinteisemmältä kuulostavaan musiikki-ilmaisuun. Tapaus Lindell syntyi tällaiseen tarpeeseen. Laulujen sanoitukset alkoivat olla piirun verran kypsempää kuplettia Lindelltronics-aikoihin verrattuna. Pari biisiä levyltä, "Planet Ranua" ja "Kyllä ennen oli kaikki paremmin" saivat jopa ihan mukavasti radiosoittoa. "Suomi suomalaista" ei valitettavasti nykypäivän itsekeskeisyyden, ennakkoluulojen ja vihapuheen kyllästämässä mediatodellisuudessa enää tunnu niin räikeältä ylilyönniltä, kuin millaiseksi se alunperin oli tarkoitettu. Toivottavasti tämä fiilis joskus korjaantuu. Tapaus Lindell -albumin vähäisemmälle huomiolle jääneitä omia suosikkejani ovat mm. kappaleet "Pidä" ja "Paula P" (lähinnä villin synasooloni johdosta!).
Lindelltronics: Euro mun persettä 2002
single, 2002, Synzataxi / SYCDS 001
Lindellin toteamus: **
Kappale, jossa lähes kaikki on pielessä. Protesti (?) tuloillaan ollutta valuuttauudistusta kohtaan. Muutosvastarintainen, keski-ikää lähestyvä muusikko (virhe 1) tavoittelee suomenkielistä räp-ilmaisua (virhe 2) hupaisilla ja huolitelluilla riimeillä (virhe 3). Teoksen poliittinen sanoma on keskeneräinen ja kyseenalainen. Tuotannossa ilmenee niinikään kiusallisia näppäryyksiä, kännykän soitto- ja häiriöääniä, normeista poikkeavia scratch-efektejä jne. Suosittelemme kuunneltavaksi kulttuuriantropologisesssa ja folkloristisessa hengessä virvokkeiden kera.
TOMMI LINDELL: NATURAL ENEMIES
albumi, 2004, Synzataxi / SNZCD 001
Lindellin pisteet: ***
Ensimmäinen pyrkimykseni julkaista kutakuinkin vakavasti otettavaa instrumentaalimusiikkia. Lopputuloksena on melko kummallinen keitos, jonka ansioiksi lasken edelleenkin hienot vierailevat muusikkosuoritukset, joita tarjosivat mm. Sami Kuoppamäki, Aleksi Ahoniemi, Jukka Orma, Janne Louhivuori, Vesa Anttila, Esa Niiva, Maka Lahtinen, Yrjänä Sauros, sekä levyn helmenä nuori komeetta Marzi Nyman scat-soolollaan. Levyn tekninen taso on muutenkin kaikilta osin laadukas; äänitys, miksaus ja masterointi suoritettu huippuammattilaisten toimesta. Mutta säveltäjä ja tuottaja Lindell oli tuohon aikaan ihmeellisen viehtynyt mm. Metasynth-ohjelmalla tuotettuihin ja muokattuihin, paikoitellen hyvin kirskuviin ja digitaalisen kuuloisiin ääniin ja kokeiluihin. Kenties siksi kokonaisuudessa on jotenkin hieman “kylmä” yleissävy.
Lindellandia: Tätä päivää
albumi, 2008, Synzataxi / SNZCD 002
Lindellin vakaumus: ****
Ehkäpä tähänastisen levytysurani pääteos, jossa kiteytyy paljon sellaisia asioita, joita olen aina halunnut musiikillani ilmaista. Humoristista? Kyllä. Huumorimusiikkia? Minun mielestäni ei. Mutta kysymys musiikin ja huumorin yhdistämisestä on sellainen, että joillekin se on joko-tai. Eikä heille ole olemassa minkäänlaisia eroja sen suhteen, onko kyseessä Spike Jones, Zappa, Sleepy Sleepers, Randy Newman, vai Jope Ruonansuu, vaan se kaikki menee saman kategorian alle. Mutta se siitä. Lindellandia on runsaudensarvi, joka sisältämistä hienoista laulusolistivierailuista vastaavat mm. Marjo Leinonen, Sami Pitkämö ja Paavo Kerosuo. Ja albumilla ovat mukana - käytän tätä sanaa harvoin ja harkiten - “legendaariset” kappaleet, Tero Arnbergin ja roudarikuoron laulama “Roudarivalssi”, sekä Marko Puron tulkitsema “Saariaho-humppa”. Muusikkouden kirkkaimpia ilmentymiä tarjoavat mm. Markku Kanerva, Tommi Paju, Yrjö Fonselius, Junior Simola, Olli Siikanen, sekä tietenkin Anttila, Kuoppis jne. Oman lisänsä tuovat “Staditus”-kappaleen laulusolisteina kansanmusiikin tohtori Outi Pulkkinen & maisteri Lotta Hagfors. Albumin nimikappaleessa vierailee tajunnanvirtaisella tekstinpätkällään ystäväni ja suuresti arvostamani taiteilija Martti Servo. Lindellandian “Tätä päivää” ei ole tasainen albumi, mutta sen huippuhetket sisältävät sellaisia asioita, joita ei tee kukaan muu, kuin Tommi Lindell. Jotkut tykkää niistä, toiset ei.
Lindellandia: jOuLU LÄHTI LAPASESTA
single, 2008, Synzataxi / SNZPR 002
Lindellin olalle taputus: *****
Joulu on kerran vuodessa ja tämähän on jo klassikko.
TOMMI LINDELL: Huomenta Punavuori
single, 2013, Synzataxi / SNZPR 003
Lindellin pisteet: **
“Ihan kiva” rakkaudentunnustus pitkäaikaisille kotikulmille, mutta hyvästä yleisfiiliksestä huolimatta nykykatsannossani jotenkin ohut tekele, niin siosältönsä, kuin tuotannonkin osalta.
TOMMI LINDELL: NYHTÖPOSSUN NIMIPÄIVÄT
digisingle, 2015, Synzataxi
Lindellin pojot: ***
Karu, mutta filosofinen tarina Nyhtöpossun nimipäivistä ja niiden seurauksista. Tuotannollisesti hieman hapuileva, joskin Janne Murron baritonisaksofoni pelastaa paljon. Kertosäkeestä olen kyllä melko ylpeä. Tämä kappale saattaa aika ajoin tehdä paluun jossain muodossa live-ohjelmistooni.